Kävin sienessä.
Saalis : Yksi perus kauppakassillinen ja yksi ämpärillinen suppilovahveroita.
Fiilis : Onnistunut.
Olin muuten erittäin katkera tässä muutama viikko sitten. Mummoni oli aikoinaan kertonut minulle vähän niinkuin perintönä muutamia sienipaikkoja, missä hän oli nuorena käynyt meidän mökillä. Nämähän on sellasia sukusalaisuuksia ettei kauhean monelle lähdetä niitä jakamaan.
Noh mitä kävi tänä vuonna: joku pirun Harventaja/Hirvestäjä Harri tai joku Marja-mummo Marketta oli jumankauta löytänyt MUN salaisen suppilovahveroparatiisin. Piruvie, koko rinne tyhjennetty tarkoituksellakin vielä niin hyvin, ettei ''muut'' löytäisi sitä. Voin kertoa, että jos ensi vuonna törmätään samaisessa rinteessä, niin ei hyvä heilu. En ole uskaltanut vielä kertoa mummolle, että joku löysi sen paikan.
Piti niitä sieniä kuitenkin saada ja luotin parhaaseen ystävääni, että kyllä hänellä on jotain salapaikkoja missä voitaisiin käydä. Onnistumisprosentti 100% ja sieniä enemmän kuin olisin tarvinut. Oikein paljon kiitoksia tästä S, että sain tulla Toopen kanssa riehumaan ja keräämään herkkuja pakkaseen.
Sientä siis löytyi ihan tarpeeksi näin sinkku-miehen talven yli selviämiseksi. Tuppaan olemaan melko nirso sienien suhteen ja yleisesti ottaen en niin välitä sienistä. Syön periaatteessa vain kantarelleja, suppilovahveroita ja herkkusieniä. Tatitkin menevät, mutta muuten nein danke!
Pakastelin, kuivatin suurimman osan ja jaoin muutamalle tutullekin pari rasiaa niistä, jotta ei nyt ihan tarvinut hukkua niihin. Tuore sieni on kuitenkin tuore sieni ja päätin suorittaa arvonnan sienipiirakan ja sienikeiton kesken, että mitä tässä oikein tekisi. No piirakka lensi hyllylle kun tajusin, että olin mennyt kieltämään myös kananmunat Lihattomasta Lokakuustani, enkä jaksanut lähteä etsimään muita keinoja hyydyttää piirakkaa. Eli keittoa tarjolla tänään.
Keitoissa ja varsinkin suppilovahverokeitossa on isona kotikenttäetuna, että se on erittäin simppeli valmistaa. Raaka-aineita ei tarvita kummosia ja mitään Gordon Ramsay-kikkoja tässä ei tarvita. Kannatan kuitenkin hifistelyä, että siitä vaan jos on sellanen fiilis, että nyt kalpenee Master Chef-kokelaat. Kokeileva Keittiö, sieltä ne kuuluisimmat herkut on muutenkin tulleet. Johnny approves.
Johnnyn versioon tarvitset siis:
- Suppilovahveroita (pilkottuna n. 6-7dl)
- Sipulia x2
- Voita 50g
- Vettä n. 8dl
- Vehnäjauhoja 4 rkl
- Kasvisliemikuutio x1
- Maustamatonta Tuorejuustoa 200g
- Ruokakermaa 2dl
- Persiljaa nippu
- Mausteita: suola, mustapippuri, valkopippuri, timjami
- Juustoraastetta (Käytin Parmesan-tyyppisiä juustolastuja)
'Pelaat Fruit Ninjaa' suppilovahveroiden ja sipulien kanssa. Tässä keitossa koolla ei ole väliä, ihan mistä itse tykkäät. Kuullota sipulat voin (VOITA VOITA VOITA, ei mitään öljyjä tähän!) kanssa isossa kattilassa ja lisää suppikset mukaan settiin kun olet tyytyväinen sipuleiden kivaan väriin. Kiehauta sen aikaa, että sienistä on vapautunut tarpeeksi nestettä (ovat kutistuneet n. puoleen). Sienistä on hyvä haihduttaa nestettä, koska se vaikuttaa sienen rakenteeseen eikä sieni ole enää niin ällö-lima vaan paljon tiiviimpi.
Sekoita vehnäjauho veden sekaan tasaiseksi ettei jää paakkuja. Kaada vesi ja kasvisliemikuutio keittoon, keitä sen aikaa kunnes kasvisliemikuutio on tasaisesti liuennut ja keitto on tasaista. Sitten vaan kerma ja tuorejuuto perään. Pienennä vähän tehoa, jos olet keitellyt täysillä niinkuin meikä ettei se tuorejuusto ja kerma mene ja pala pohjaan. Tuorejuustosta sen verran muuten. Monet laittaa sienikeittoihin jotain vahvempaa juustoa kuten koskenlaskijaa tai sulatejuustoa, mutta itse koen että maustamaton tuorejuusto pitää keiton rakenteen mukavasti hieman kevyempänä sekä itse juusto ei jyrää metsäkoneella sen sienen oman maun yli. Älkääkä tulko itkemään, että tykkäätte, että se maistuu juustolta. Tämä on SIENI-keitto, ei mikään juustokeitto - ne ovat molemmat ihan eri juttuja.
Kun keitto on sekoittunut tasaiseksi ja juusto on liuennut keiton sekaan mausta suolalla, mustapippurilla, valkopippurilla ja timjamilla. Suolaa sen verran kuin makunystyränne tykkäävät kasvisliemikuution lisäksi, mustapippuria ja timjamia sanoisin ehkä 1 tl molempia ja valkopippuria 1/2 tl. Maustaminen on kuitenkin täysin makukysymys ja luultavasti heitin nyt vähän alakanttiin nuo mausteet mitä omaan keittoon meni. Suosittelen kuitenkin pitämään varsinkin timjamin osuudesta kiinni (tai jopa lisäämään). Sen takia tässä onkin kyse minun keitosta, koska olen ehkä eniten juuri mausteilla tehynt siitä oman makuiseni. Jotkut klassikkoreseptit tuppaavat tunkemaan rakuunaa, mutta itse olen tykästynyt timjamin ominaismakuun tässä huomattavasti enemmän.
Kun keitto alkaa maistumaan mieluiselta, niin sitten itse ainakin kaivoin sauvasekoittimen ja surautin koko keiton tasaiseksi. Olen kylläkin enemmän sattumien kannattaja, jos ne eivät ole mitään jauhopaakkuja. Sienikeitto kuitenkin on sellainen, että haluan sen mahdollisimman tasaisena ja hienona. Kun keitto on esteettisen miellyttävän tasainen niin lisäsin keittoon tuoretta persiljaa. Muut mausteet olivat kuivattuja, mutta persiljan on oltava tuoretta. Tässä vaiheessä keittoa ei enää tarvitse keittää joten voit suruttaa pienentää levyn ykköselle. Muutenkaan tuoreita yrttejä ei missään nimessä tulisi keittää, paistaa tai muutenkaan käyttää kovan lämmön kanssa, koska niiden maku muuttu heti ja useasti hukkaavat värinsä siinä samalla. Persiljaa lisäsin ehkä n. 1/3 kuvassa näkyvästä määrästä.
Pyöräytin vielä nopeasti sauvasekottimella persiljaa hieman pienemmäksi ja näin, keitto on valmis. Tarjoile keitto juustoraasteen ja ruisleivän kera. Helppo ja hyvä - harva tuskin valittaa. Siinä vielä täysin lavastettu kuva valmiista keitosta. Enjoy ja jos erehdytte kokeilemaan niin kertokaa mitä tykkäsitte :)
- Johnny kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti